Syyskuun ensimmäinen tiimipalaveri, keskiviikkoiltapäivä ulosmenon jälkeen. Yksi tänä vuonna aloittaneista kasvattajista kysyy rehellisesti: "Mutta kansalliset suuntaviivat, mitä ne käytännössä vaativat meiltä?" Koordinaattori tietää, että asiakirja on olemassa, tietää, että sillä on merkitystä, hän on lukenut sen aikanaan. Mutta tiivistää se kolmeen minuuttiin, eri asioiden välillä, ei ole helppoa.
Kansalliset suuntaviivat varhaiskasvatuksen palveluille ovat ensimmäinen kansallinen teksti, joka on erityisesti omistettu 0-3-vuotiaille. Ne eivät ole sääntö, jota sovelletaan pisteestä pisteeseen, vaan yhteinen pedagoginen viite, joka koskettaa päiväkodin jokapäiväistä elämää. Tässä artikkelissa tarkastelemme, mistä ne tulevat, mitä ne sanovat ja ennen kaikkea, mitä ne muuttavat päivässä, suunnittelussa, dokumentoinnissa ja suhteessa perheisiin.
Mistä ne tulevat: kolme asiakirjaa jonossa
Ymmärtääksemme suuntaviivoja, on hyvä asettaa ne jonoon edeltävien tekstien kanssa.
- Lakiesitys 13. huhtikuuta 2017, n. 65. Perustaa integroidun varhaiskasvatus- ja koulutusjärjestelmän syntymästä kuuteen vuoteen: päiväkodit ja esikoulut lakkaavat olemasta kaksi erillistä maailmaa ja tulevat osaksi yhtä polkua.
- Pedagogiset linjat integroidulle nollakuudelle. Hyväksytty ministeriön asetuksella 22. marraskuuta 2021, n. 334, ne määrittävät yhteisen pedagogisen kehyksen koko 0-6-vuotiaiden ikäryhmälle.
- Kansalliset suuntaviivat varhaiskasvatuksen palveluille. Hyväksytty ministeriön asetuksella 24. helmikuuta 2022, n. 43, julkisen kuulemisen jälkeen joulukuussa 2021 ja tammikuussa 2022, keskittyvät alle kolmen vuoden ikäisten lasten palveluihin.
Molemmat pedagogiset asiakirjat on laatinut kansallinen komissio integroidulle järjestelmälle, joka on määrätty asetuksessa 65. Suuntaviivat koskevat päiväkoteja ja mikropäiväkoteja, kevätosastoja ja täydentäviä palveluja, kuten lasten ja perheiden keskuksia. Täydellinen teksti on saatavilla opetusministeriön sivulta, joka on omistettu integroidulle 0-6-järjestelmälle.
Hyvä selvennys: suuntaviivat eivät korvaa alueellisia sääntöjä. Luvat, akkreditointi, suhdeluvut ja rakenteelliset vaatimukset jäävät alueiden säädettäväksi, ja siellä ne on tarkistettava. Suuntaviivat sanovat, miten ajatella kasvatustyötä, eivät kuinka monta neliömetriä tarvitaan.
Päiväkodin neljä tarkoitusta, lyhyesti
Asiakirja esittää neljä tarkoitusta alle kolmen vuoden ikäisille lapsille, jotka ovat toisiinsa kietoutuneita:
- Identiteetti: rakentaa ensimmäinen itsensä, hyvinvoinnin ja turvallisuuden tunne ympäristössä, jossa lapsi tunnustetaan ja oppii tunnistamaan muut.
- Itsenäisyys: tukea kehon ja tunteiden asteittaista hallintaa, "ilman kiirettä".
- Uteliuus: pitää yllä oppimisen halua ja motivaatiota, ensimmäisten kokemusten ilon ja haasteiden kautta.
- Yhdessä eläminen: ensimmäiset yhteisökokemukset, yhdessä tekeminen, erojen kunnioittaminen.
Asiakirja esittää ne johdonmukaisina varhaiskasvatuksen kansallisten ohjeiden tavoitteiden kanssa: se on konkreettinen merkki 0-6-vuotiaiden jatkuvuudesta. Päiväkodista lähtevä lapsi ei aloita alusta, vaan jatkaa polkuaan.
Päivässä: rutiinit muuttuvat kasvatuksellisiksi kokemuksiksi
Se on ehkä konkreettisin kohta. Suuntaviivat vaativat katsomaan vastaanottoa, ateriaa, vaipanvaihtoa, lepoa ja hyvästelyä ei taukoina eri aktiviteettien välillä, vaan täysivaltaisina kasvatuksellisina hetkinä. Teksti puhuu "hoitavan kasvatustyön eleestä": kumartua ja katsoa lasta silmiin vaipanvaihdon aikana, saattaa toiminta sanojen kanssa, hidastaa ja pitää taukoja, jotta jopa muutaman kuukauden ikäinen lapsi voi osallistua sen sijaan, että kärsisi.
On myös kaksi hyvin käytännön järjestelysuositusta, jotka on koottu otsikon "Ilmoita etukäteen ja desynkronoi" alle:
- Ilmoita etukäteen: jos aktiviteetti on keskeytettävä järjestelysyistä, lapselle on ilmoitettava ajoissa ja muutoksesta on selitettävä.
- Desynkronoi: vältä, että kaikki tekevät samaa asiaa samaan aikaan. Pitkät odotukset, kaikki jonottamassa pukeutumaan tai odottamassa, että viimeinen syö, muuttuvat tyhjiksi hetkiksi ja stressin lähteeksi.
Asiakirja käsittelee myös henkilöstön vuoroja: herkimmät hetket ovat vastaanotto, lähtö ja tiedonsiirto seuraavalle vuorolle. Nämä ovat vaiheita, jotka on suunniteltava, ei jätettävä sattuman varaan.
Suunnittelussa: tarkkaile ennen ehdottamista
Osio kasvatustyön ammatillisuudesta kuvaa neljää liittyvää toimintoa: tarkkailla ja kuunnella, suunnitella, dokumentoida, arvioida. Tarkkailu on ensisijainen: ymmärtää, mihin lasten huomio kiinnittyy, mitä he etsivät, mihin suuntaan heidän kiinnostuksensa suuntautuu. Siitä syntyy suunnittelu.
Suuntaviivat kuvaavat avointa suunnittelua: ehdotuksia, jotka syntyvät jokapäiväisestä elämästä, lasten kiinnostuksista, työryhmässä ja perheiden kanssa käytävästä keskustelusta, joita annetaan kehittyä "ilman ennakko-odotuksia tuloksista". Opetussuunnitelma ei ole vankila: teksti määrittelee sen "kartaksi ja kompassiksi", eli suuntaviitaksi, joka mahdollistaa vapaasti tutkimisen tietäen, minne ollaan menossa.
Asiakirja luettelee myös joukon mahdollisia saavutuksia 0-3-vuotiaiden ikäryhmässä, kehon tunnistamisesta kuuntelemiseen ja kommunikointiin, aina ensimmäisiin neuvotteluihin muiden kanssa. Huomio niiden käytössä: ne eivät ole tavoitteita, joita tarkistetaan yksittäiseltä lapselta, vaan työkalu itsearviointiin kasvattajille, kysyä itseltään, ovatko tarjotut mahdollisuudet mahdollistaneet kaikille kehittää omia potentiaalejaan.
Dokumentoinnissa: muisti, kertomus ja työväline
Suuntaviivojen mukaan dokumentointi on "muistia ja jälkeä" yksittäisen lapsen, ryhmän ja kasvatustyön kokemuksista. Se ei ole arkisto kaikesta: se on valinnan tulos, joka tuo esiin tärkeät hetket. Se palvelee kolmea eri vastaanottajaa:
- lapsille, jotta he voivat tarkastella koettuja kokemuksia, seinäasiakirjoja lapsen korkeudella tai valokuvakirjoja;
- vanhemmille, jotta he voivat tietää, mitä lapset tekevät ja ymmärtää, miten palvelu toimii;
- työryhmälle, pohjana pohdiskelulle, arvioimiselle ja uudelleen suunnittelulle. Teksti käyttää tehokasta kaavaa: se mahdollistaa siirtymisen "kokemuksesta kokemuksen saamiseen".
Arviointi on myös ymmärretty koulutuksellisessa mielessä. Asiakirja sanoo sen selvästi: se ei pyri arvioimaan lasten tuloksia tai kasvattajien suorituksia, vaan pohtimaan kontekstin laatua, koordinaattorin ollessa prosessin takaajana. Jos haluat syventyä tähän rooliin, olemme keskustelleet siitä päiväkodin kasvatuksellisesta laadusta ja pedagogisesta koordinaattorista.
Perheiden kanssa: liitto, joka rakennetaan joka päivä
Koko luku on omistettu kasvatukselliselle liitolle vanhempien kanssa. Jotkut kohdat ovat hyvin käytännöllisiä.
- Sopeutuminen, ei vain sisäänottaminen. Ensimmäinen tapaaminen on valmisteltava: tilaisuudet, joissa vanhemmat kertovat omasta lapsestaan, aikataulut, jotka on säädetty jokaiselle, ilman tiukkoja aikarajoja. Keskustelemme siitä opas sisäänottamiselle päiväkotiin.
- Suhde uusiutuu jokaisessa sisään- ja ulosmenossa, suoran vaihdon ja lasten kokemusten tarkkaan dokumentointiin liittyen.
- Perheet muista kulttuureista. Teksti ehdottaa tärkeimpien viestien kääntämistä ja kielellisten ja kulttuuristen välittäjien käyttöä, kun se on mahdollista.
- Riidat kaukana lapsista. Eroavaisuudet on käsiteltävä avoimesti, mutta oikeaan aikaan ja paikassa.
- Etäviestintä. Suuntaviivat pitävät sitä mahdollisena rikastuttamisena läsnäoloviestinnässä, eivät vain ratkaisuna hätätilanteisiin, erityisesti visuaalisen dokumentoinnin yksityisyyteen liittyvällä huomiolla.
Mistä aloittaa, käytännössä
Ei tarvitse kirjoittaa kasvatustyöprojektia alusta alkaen. Koordinaattorille riittää muutama askel, jotka voidaan tuoda seuraaviin tiimipalavereihin:
- Lukea yhdessä yksi luku kerrallaan, aloittaen kasvatustyön ammatillisuudesta, ja kysyä, mitä jo tehdään ja mitä ei.
- Tarkkailla tyypillistä päivää etsien odotusaikoja: missä ryhmiä voidaan desynkronoida?
- Katsastaa vuorovaihdot: miten tiedot siirtyvät yhdeltä kasvattajalta toiselle ja perheelle?
- Valita, mitä dokumentoida ja kenelle, sen sijaan että dokumentoidaan kaikki tavan vuoksi.
- Käyttää mahdollisia saavutuksia ryhmän itsearviointikehyksenä, puolivälissä ja vuoden lopussa.
Yhteenvetona
Kansalliset suuntaviivat vuodelta 2022, jotka ovat syntyneet asetuksesta 65 vuodelta 2017 ja pedagogisista linjoista vuodelta 2021, eivät lisää velvoitteita: ne vaativat tarkoituksellisuutta. Rutiinit on suunniteltava kasvatuksellisiksi kokemuksiksi, suunnittelu perustuu tarkkailuun, dokumentointi on valikoitua ja jaettua, liitto perheiden kanssa rakennetaan päivä päivältä. Muuten vaatimukset ja standardit pysyvät omassa alueessaan asetetuina.
Jos haluat, että päivittäinen dokumentointi ja viestintä perheiden kanssa kuormittavat vähemmän tiimin aikaa, voit kokeilla Easy.Schoolia ilmaiseksi.
